lauantai, 20. maaliskuu 2010

Keliaakikko Eestissä

Vietin toissa viikon Virossa ulkomaanreportterina. Kaksi päivää yritin selvitä hengissä Tallinnassa ja seuraavat kaksi päivää olin yltäkylläisyydessä Muhun saarella, Tihusen hevosturismitilalla.

Tallinnassa en löytänyt kunnon syötävää millään. En tiennyt, mikä on vehnäjauho eestiksi ja tarjoilijat taas eivät tienneet, mikä on wheat tai gluten free englanniksi. (Nyt tiedän: se on NISUJAUHO - olisihan se pitänyt arvata).

Jos joku tietää keliakiaystävällisiä paikkoja Tallinnasta, niin minulle saa vinkata!

Muhuun en ollut ilmoittanut, että olen keliaakikko, mutta  silti kaikki sujui aivan liian hyvin. Minulla oli omat näkkärit mukana, mutta muuten en joutunut kärsimään nälästä.

Aamupalalla minulle keitettiin ensimmäisenä aamuna riisipuuroa ja toisena päivänä maissipuuroa. Ruoaksi taas sain villisikaa ja oman maan vihanneksia mitä erilaisimmissa muodoissa. Jälkiruokana sain sekä uuniomenoita että -päärynöitä ja yhtenä päivänä emäntä leipoi maissi-kerma-omena-piirakan. Luovaa ja hyvää!

Jos suuntat siis Muhuun, niin TIhusen hobuturismitalu on keliaakikon taivas!

Tihusen hobuturismitalu:

Ruoka: GGGGG

Palvelu: GGGGG

Täydet viisi geetä siis!

keskiviikko, 10. helmikuu 2010

Bliniviikot

Olen suuri blinien ystävä, joten tammikuu on yleensä ilon hetki.

Perinteisestihän blineissä on vain tattarijauhoa, joten ne sopivat mainiosti gluteenittomalle. Suomessa ravintolat tuppaavat lettuihinsa kuitenkin myös vehnäjauhoa, joten gluteenittomien blinien saaminen on onnesta ja ravintolan hyvästä tahdosta kiinni.

Juhlistimme synttäreitäni viime viikolla Mamma Rosassa ja olin päättänyt saada blinejä. Soitin ravintolaan viisi päivää aikaisemmin ja manguin gluteenittomia blinejä. Ensimmäinen vastaus oli, että EI saa. Vedin "mutta kun muutkin ravintolat tarjoavat, jos tilaa aikaisemmin" -kortista ja varauksen vastaanottaja lupasi selvittävänsä asiaa.

Kun saavuin ravintolaan ja kysyin blinien perään, vastaus oli tiukka ei. Edes anteeksipyyntöjä. Seuraavaksi kysyin, mitkä listan ruoista sitten ovat gluteenittomia. Tarjoilija sanoi, että "kaikki onnistuu". TIesinhän minä, ettei tämä ole totuus, mutta kysyin silti. Ai saako pastaakin? No ei, eikä pizzaa, ja tästä ruokalajista poistuvat nuo jne.

Söin sitten päivän kala-annoksen, eikä se nyt mitään hyvää ollut. Täytyy seuraavan kerran mennä jonnekin kalliimpaan paikkaan syömään rakkaita blinejä.

Gluteenittomuus: 1G

Tarjoilijan tietämys: 1G

Ruoka: 1,5G

(muiden tilaamat pizzat olivat hyviä)

lauantai, 16. tammikuu 2010

Sitsailua g-hengessä

Opiskelijana olen törmännyt kiertänyt sitsejä, eli akateemisia pöytäjuhlia, sekä Ruotsissa että Suomessa. Sitseille ilmoittautuessa pyydetään yleensä ilmoittamaan erikoisruokavalio, mutta opiskelijoiden tarjoillessa ja laittaessa ruoat, on tarjonta ollut vähän mitä sattuu.

Esimerkiksi Uppsalassa asuessani sain aina vääntää kättä siitä, voinko vaihtaa olueni ilmaiseksi siideriin. Yleensä onnistuin tässä - välillä vähän valheellisestikin. En nimittäin edes pidä oluesta, joten vaikka sitseillä tarjottiin välillä Mariestad-olutta, joka kuuleman mukaan on gluteenitona, halusin silti siiderin. Ruotsalaisissa Xidereissä ja Rekorderleissa ei kyllä ole hurraamista, mutta aina ne oluen peittoavat.

Eilen illalla sitsasin ensimmäistä kertaa elämässäni suomenruotsalaisessa seurassa Soc&komissa. Olin ilmoittanut ruokavalioni, mutta kuten kaikilla muilla, paikallani oli gluteenillinen karjalanpiirakka. Ilokseni löysin kuitenkin oman ruoka-annokseni sivupöydältä, joka oli ihan sama kuin kaikilla muillakin eli karjalanpiirakka! Pääruoaksi muut saivat jäähtyneitä lohkoperunoita eineslihapullilla, mutta MINÄ sain pastaa pestolla ja fetalla. Jälkiruoka olikin rahkaa, joten sain syödä sitä. Mutta aivan mahtavaa tarjoilua! Suosittelen siis suomenruotsalaisia sitsejä, jos haluaa keskittyä johonkin muuhunkin kuin koskenkorvaan!

Mikä: sitsit Soc&Komilla

Ruoka: 4G / 5G

Tarjoilu: 4G / 5G

  • Henkilötiedot

    Tässä blogissa gluteenikko vuodesta 2003 asti tuo julkiseksi ravintolakokemuksiaan pääasiassa Helsingistä, mutta myös muualta Suomesta ja ulkomailta.
    G-ruokailija voi kohdata matkallaan monia ongelmia ja siksi mukavakin ravintolakokemus voi vaihtua pettymykseen. Tässä blogissa kerron ravintoloiden ja kahviloiden gluteenittomista valikoimista ja niiden mausta sekä tarjoilijoiden ammattitaidosta. Liian usein gluteenittomaksi mainostettu jälkiruoka on koristeltu vohvelilla.
    Toivon tosiaan, että näiden kokemuksien jakamisesta voi olla hyötyä muillekin keliaakikoille. Ehkä tulevaisuudessa gourmetin ja keliakin yhdistelmä ei ole enää mahdoton yhdistelmä.

  • Tagipilvi